Enkä perhana soikoon voi sille mitään että joudun tekemään joka päivä töitä. Ja sitä tuo homma todellakin on. Tulkaa nyt päättäjät itte kattomaan millasta tuo lähihoitajankin työ on ennenkuin nostatte sitä eläkeikää. Minä, joka olen työssäoppimassa ja vasta 30 vee, olen jo kahden päivän jälkeen ihan out. Sitte pitäs työelämässä jaksaa ihan hautaan asti paahtaa ilman eläkkeelle pääsyä. Tuo homma on raskasta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Tämän päivän aamuvuoro ei ollut sen mukavampi kuin eilisen iltavuorokaan. Sitä samaa paskaa ( suoraan sanoen ) se oli. Vaippojen vaihtelua, nosteluja, laskemisia. Uutta tänään oli syöttäminen. Ihan mukavasti meni vaikka hieman paniikki hiipi päälle kun ohjaajani lähti hakemaan toista asiakasta syömään ja jätti minut yksin. Mutta ihan OK meni. Ja sitten kävin apteekissa viemässä jonkun vihkon. Mutta eilinen ilta oli kyllä niin sydäntäraastava. Silloin melkein toivoi että olisi ollut joku ihminen kotona odottamassa vaikka sitten se "rumempi" puolisko. Mutta kissat kävivät hyvin lohduttajasta. Enemmän kuin hyvin.

Kisuista puheenollen. Tänään olivat molemmat tyytyväisiä kun tulin aikaisemmin kotiin ja saivat aikaisemmin ruokaa. Oikein isosta pussista. Ei mitään halpisscheibeja.Ne eivät mene ( joojoo, ai että totako mun pitäs syödä? Camoon, mä olen sun kotijumalas ja mä en todellakaan syö tota moskaa. Syö ite. *Paha silmä* ). Nyt ollaan sitten taas sohvan selkänojalla ja radion päällä.