Neidillä oli taas keväällä masupöpö, joka tosin alkoi jo taittua silloin, kun eläinlääkäritädillä käytiin. Tämä sanoi että jotain tekemistä sillä on pimeyden kanssa. Minä itsekin olin sellaista ajatellut. Nyt ollaan vietetty kesää ulkoillen ja neitikin on intoutunut leikkimään milloin minkin heinänkorren kanssa. Sitä on kiva pyydystää. Ja lintuja sekä kurrea ollaan myös vaanittu. Kiinni en tosin niitä anna ottaa, valjaissa katit kulkevat, mutta voihan sitä vaania. 

Syksy alkaa taas saapumaan, mutta toivottavasti on vielä päiviä että kissat pääsevät ulkoilemaan, ettei ihan jatkuvalla syötöllä sada. 

Neidillä oli pari viikkoa sitten, elämänsä ensimmäinen ( ja toivottavasti myös viimeinen ) punkki kaulassa. Herralla ei ole ollut vielä yhtäkään. Toivottavasti ei tulekaan, kyllä ne niin inhottavia ovat.