Sinisenharmaat pilvet lipuvat taas taivaalla. 19 joulukuuta saapui samanlaisena kuin kaikki muutkin syksyn ja talven päivät.

Satoi.

Kohta on joulu, mutta sekään ei eroa mitenkään muista päivistä. Vain päivä päivien joukossa. Se on kadottanut taikansa. Lahjojen ja syömisen jälkeen palaan taas yksinäiseen kotiini. Ja ainoat tunteet ovat tyhjyys ja yksinäisyys.

Juttelin eilen netissä brittimiehen kanssa. En oikein vielä ota hänestä selvää. Mikä hän on? Kuka hän on? Mukavalta hän kuitenkin vaikutti. Kaksi vuotta minua nuorempi. Mutta onko iällä sittenkään niin suurta väliä? Hän olisi halunnut numeroni. Mutta sanoin että en luota vieraisiin.

Neitikissani on ruvennut ihan mussukaksi. Kun hän nukkuu radion päällä, yhtäkkiä sieltä kuuluu pieni "kur" ja neiti hyppää minun luokseni, hurisee ja puskee. Haluaa hellyyttä. Ihana. Herra on taas keksinyt että telkun päällä on hauskaa. Hauskaa nukkua. Awww.