Too many roads, dead-end streets.
I lost my way endlessly
Looking for something to restore my faith
And give me the strength to fight again

Too many words hit me hard
Coz' they never meant what they said they would
I have been taken, and broken, abandoned alone
I guess I was resigned to give in

The very first time that we met I knew
I believed in you
I was lost and you gave me direction again

Tämä ei voi päättyä hyvin. Tästä tulee katastrofi. Minun paikkani ei todellakaan ole koulumaailmassa. En osaa. Mitään. "Jäädyn" joka kerta kun pitäisi tehdä jotain mukeloiden kanssa. Seuraavista neljästä viikosta tulee vaikeaa. Myös senkin takia mitä tunnen sitä "erästä" kohtaan.

Ulkopuolisuus myös korostuu hyvin tuolla. Tiedän sanomattakin että olen vain harjoittelija, siis ulkopuolinen. Kukaan ei tule juttelemaan kanssani tauoilla. Enkä minä itse viitsi mennä juttelemaan varsinaisten opettajien kanssa, koska ei ole mitään juteltavaa. Joten he juttelevat ammattiasioista ja minä istun pienenä, hiljaisena nurkassa ja yritän olla huomaamaton.

Muutenkin olen ollut jotenkin heitteillä, heittopussina ( vai heittosäkkinä, miten se nyt sanotaan ? ), koska opettaja on ollut koulutuksessa ( ensiviikolla taas ) ja koska hän on erityisopettaja, hänellä ei ole varsinaista luokkaa vaan hänelle tulee aina luokista oppilaita harjoittelemaan tunniksi mitä he sitten tarvitsevatkaan harjoitella. Ja sen lisäksi, tunnit eivät täsmää, joten olen aina aamuisin toisten riesana.

Vain tämä "eräs" tietty henkilö pitää minut sanotaan vaikka pystyssä, vain olemassaolollaan. Vaikka ei mitään muuta. Meinasin alkaa hymyilemään ihan tyhmänä tänään kun kuulin hyviä uutisia hänelle. Sitten muistin missä olin ja hillitsin itseni. Ja tajusin myös että tämän jakson jälkeen tuskin koskaan enää näen häntä, joten se on ihan sama toisaalta. Mutta silti.

Ja kuitenkin tunnen että olen vähäisempi kuin hän. Jotenkin hänen alapuolellaan. Haluaisin että hän huomaisi minut ja silti, en halua että hän edes katsoo minuun päin.

Yritä siinä nyt sitten tehdä työssäoppimista. Inhottaa niin että itkettää.