Dear diary
Today I saw a boy
And I wondered if he noticed me
He took my breath away

Dear diary
I can't get him off my mind
And it scares me
'Cause I've never felt this way

No one in this world
Knows me better than you do
So diary I'll confide in you

Siltä minusta tuntui taas tänään. Rakas päiväkirja, näin tänään pojan ja mietin huomasiko hän minut. Hän sai minut sanattomaksi. Rakas päiväkirja. En saa häntä mielestäni. Ja se pelottaa minua. Koska en ikinä ole tuntenut näin. Häiritsee koko ajatus että ...niin. Häiritsee koska hän ei todellakaan kiinnitä mitään huomiota minuun, ei ikinä tule niin tekemäänkään. Ja sitten vielä se fakta että hänellä mitä luultavammin on tyttöystävä. Kukaan, ei kukaan noin yltiösöpön näköinen VOI olla vapaa. Tänään taas ihan odotin että hän kävelee sisään. Vain sitä. Ja sitten tuntui ihanalta, jotenkin fluffyltä kun hän tulikin.

Juuri nyt inhottaa olla minä. Ostin taas pussillisen suklaakeksejä vaikka yritin olla tiukkana ja ostamatta. Tämä keho pitäisi saada normaaliksi. Sellaiseksi ihanan laihaksi. Tällä hetkellä olen vain muodoton läskimöhkäle joka ei kiinnosta ketään. Enkä minä haluaisi olla tällainen. Mutta minulla ei ole tarpeeksi tahdonvoimaa. Kävellessäni käytävällä hänen perässään, yritin tekeytyä mahdollisimman huomaamattomaksi, ettei hän vaan huomaisi minua, kuulisi tömiseviä askeleitani. Varokaa, elefantti tulee.

Teki mieleni taas hakata päätä seinään maanantaina kun tuli sitten katsottua Sinkkuelämää. Niin ihania kohtauksia, rakkautta. Ja tarkoitan siis rakkautta, en seksiä. Ja itse tulen jäämään ilman rakkautta. Kirpaisee.