Maybe it’s the way you move
You got me dreaming like a fool
That I can steal your heart away
I can steal your heart away

No matter what it is you think
I’m not the kind of girl you think
And give my heart away
Stop tryin’ steal my heart away

Se ois sitte aprillipäevä. Joo, leidiä ei aprillattu tänään. Meillä oli ihan oikeasti kamala päivä. Voi tuska ja valitus. 08.15 aloitettiin tahkoamaan ( esittämään siis ) niitä katastrofeja joita myös projektityöksi kutusuttiin. Kuusi ryhmää ( muistaakseni ) rämmittiin läpi. Kello oli siinä 15.20 kun päästiin pois. Välillä oli toki taukojakin, mutta silti. Liika on liikaa. Onneksi tämä tahkottiin läpi, se ei ole enää jaloissa. Tosin työssäoppimassa joutuu tekemään pienimuotoisemman kuntoutussuunnitelman, enkä vieläkään ymmärrä kunnolla koko käsitettä. Että repikää siitä huumoria. Ja kaikenlisäksi, rinnakkaisluokallamme on sama edessä, mutta heillä on enemmän aikaa tehdä sitä koska he ovat olleet nyt työssäoppimassa. Siinä teille sitten tasa-arvoa.

Projektityö meni päin rear endiä ( takamusta, pehvaa, peffaa, pebaa, pyrstöä ), ainakin meidän osaltamme, kuten olin jo aikaisemmin osannut odottaakin. Ryhmässäni oli neljä jäsentä, joista kolmella ( leidi mukaanlukien ) ei ollut sen harmainta hajuakaan mitä neljäs jäsen on kirjoitellut. Hihitystähän se aiheutti ja hihitys muuttui hysteeriseksi kikatukseksi kun aloimme esittämään työtämme ja tajusimme että kukaan meistä kolmesta muusta ei tajunnut mitään, neljäs jäsen kun oli lisännyt työhön sellaista josta emme tienneet ja poistanut osan jo kirjoitetusta tekstistä. Yhä enemmän nauratti kun yritimme selittää lopulle luokalle että meillä ei todellakaan ole hajua siitä mitä se neljäs jäsen on tehnyt työllemme. Saimme "murska-arvion", mutta sehän oli odotettavissakin. Opettajia ei tosin naurattanut, mutta sepä aiheutti minulle hilpeyttä, koskapa olin pariin otteeseen sanonut heille, että ei tästä tule muuta kuin pannukakku. He vastasivat aina niin optimistisina, että kyllä te siitä selviätte. No, katsokaa kun selvittiin.

Poispäästessä, oli koko koulu hieman tyhjän tuntuinen. Opintotoimistossa oli valot jo pimeänä, siellä ei ollut enää ketään. Ja käytävät kaikuivat tyhjyyttä. Epätodellinen olo.

Ruokana tänään oli ah niin ihanaa, nahkakuorista palapaistia ( yummy, siis kyllähän te kaikki tiedätte miltä näyttää jo puolikin tuntia seissyt kastike, siihen tulee sellainen "nahka"kuori päälle ), perunoita, salaattia ja jälkkäriksi löysää jäätelöä. Niin piristi päivää.

Niin kaunis oli ilima. Joo, todella. Aamu alkoi pilvisenä Takamailla, tosin aarinko pilikisti pilivien välistä hieman, mutta iltapäeväksi Takamailla aurinko män piilontaakse ja alkoi satamaan. Pakkasta ei ollut. Lumi alkaa sulaa jo melko kohinalla, vaikka kevät onkin Hesarin verkkosivujen mukaan myöhässä.

Ja kissat, nuo karvahanurini tahtoisivat jo ulos. Mutta he saavat vielä odottaa. Vaikka sitten nukkumalla kenkieni päällä, kuten he molemmat tekevät juuri nyt.