Oh I beg you, can I follow
Oh I ask you why not always
Be the ocean where unravel
Be my only, be the water and I'm wading
You're my river running high, run deep run wild

I I follow, I follow you deep sea baby
I follow you
I I follow, I follow you, dark boom honey
I follow you

Tänään käytiin sitten tutustumassa oikeudenistuntoon, sosiaalisen kuntoutuksen aineessa. No, oliko hauskaa, mitä? Ei. Leidin bussi oli perillä kello 08.30 ja leidi joutui odottamaan tunnin ennenkuin piti olla oikeustalolla. Istunto alkoi myöhässä ja kesti peräti 40 minuuttia. Tämän jälkeen sai lähteä kotiin takaisin. Siis ihna muuten jees, mutta matkustaa nyt tunnin ja odottaa toisen, 40 minuutin takia. Eli oliko hauskaa, mitä? Ketuttaako, mitä, kyllä.

Onneksi sää on suosinut taas Takamaita. Aamulla oli ihan pientä pakkasta, päivällä lämpö oli kohonnut jo mukavasti nolla paremmalle puolelle. Lumet lähtee kohisten. Tällaisina päivinä tekisi mieli riekkua ympäri, ulkona. Mutta kun on niin rapaista. Ja mitäpä riekkumista sitä toisaalta onkaan. Kohta alkaa työssäoppiminen ja sen jälkeen, kesällä, vapaaehtoinen pakkotyö. En edelleenkään ymmärrä miksi ilmoittauduin vapaaehtoisesti kesätöihin. Mutta, leidin on pakko tehdä mitä leidin on pakko tehdä. A girl's gotta do what a girl's gotta do. Tai jotenkin noin.

Eilen leidi törmäsi kaupassa vanhaan koulukaveriinsa. Vaikka ei tavata paljonkaan, juttu luisti aivan samallalailla kuin 15 vuotta sitten. Siihen aikaan kutsuimme toisiamme nimillä Rin-tin-tin ja Ran-tan-plan. Nykyään leidi tunnetaan nimellä ikivanha kun taas kaveri nimellä ikinuori. Leidi on häntä kuukauden ja yhden päivän vanhempi.

Jaa, neiti hiippailee tuossa edessäni ja on menossa radion päälle kuikuilemaan ja herra oletettavastikin nukkuu taas kenkieni päällä tuulikaapissa. Eilen katselin heille uusia valjaita. Jahka rapa, lumi ja kaikenlainen märkyys on pihalta kaikonnut, leidi alkaa taas ulkoiluttaa mussujaan.