Olen nähnyt liikaa luulisin
kun ei enää koskaan kuvastin
sano hän se on
on suloisin

Se vain kääntää kasvot seinää päin
ihan sama mulle, niin tai näin
Ovat satakielet vaienneet

Minun ruumiissani asuu paha noita
se kuulee tarinoita ja tahtoo niistä jokaiseen
Täältä pois vain pääsee kulumalla
Ei tapa routa, halla
Mä usein vain odotan

Kevät etenee, minä en. On vaan niin pirun vaikeaa taas jaksaa mitään. Tai siis koulua paremminkin. Ja site että täytyy nousta kuudelta aamulla että saa osallistua yhtä turhaan päivään kuin tämä päivä oli. Tänään en tosin ( onneksi ) joutunut heräämään niin aikaisin. Kuntoutus mielenterveystyössä aiheessa menimme seuraamaan jotain niin täysin turhaa luentoa. Meidät oli käsketty paikalle kello 12.15 ja kun saavuimme ( vielä jopa hieman aikaisemmin ) saimme selville että seuraava luento alkaakin vasta kello 13.00. Oh joy. Jotkut liukenivat paikalta jo ennen kuin luennot ehtivät alkaa. Luennoitsijoita oli kolme joiden aiheista en muista sitten niin yhtään mitään. Lopuksi kuuntelimme puoli tuntia viimeisen luennoijan jonkun bändin soittoa, joka oli aivan liian kovaa jotta solistin laulusta olisi saanut mitään selvää.

Sinkkurintamalla ei mitään uutta. Takamaiden leidi on laittanut toisellekin sivustolle ilmon, mutta kyseinen sivusto on aika kuollut eli hiljaista on kuin huopatossutehtaassa. Välillä sitä ihmettelee että miksi sitä jaksaa edes jatkaa tuota. Ei sitä onnistu kuitenkaan. Ei siinä eikä oikeassa elämässä.

Kissat onneksi jaksavat aina lohduttaa. Herra köllittelee sohvan selkänojalla ja neiti patterin kyljessä tuulikaapissa.

Säästä ei pahemmin mitään uutta. Tänään oli lämpimähköä, mutta tuulista. Eilen samoin. Huomisesta en tiedä.