Laiva lähtee rannalle jää neito suremaan
pois matkaavaa
Kaihoisasti katsoo purtta kauas kulkevaa,
pois kulkevaa
Haaveissansa uskonut ei että armaan vie,
aaltojen tie
Meri matkalaisen, liian levoton kai lie, aavalle vie
Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa

Ei ole jaksanut kirjoitella nyt viikkoon. On ollut niin kiire opiskelun kanssa. Mitään uutta tai jännittävää ei ole tapahtunut. Takamaiden sääkin on ollut märkä, harmaa ja sateinen.

Tänään tosin leidi koki oikein Carrie Bradshaw - hetken kun kävellessään bussiasemalle, kohtasi komean raksamiehen. Leidi siinä tuumasi itsekseen että "No hei vaan komistus". Komistus meni, leidi jatkoi kävelyään kun tien toisella puolella näki kaksi söpöä poliisia. Well hello, tuumasi leidi ja yhtäkkiä hymyili kuin hölmö. Vaikka kävelin vain karvaisissa talvirönttösissä enkä niissä sexyissä nahkasaappaissa, tunsin itseni niin seksikkääksi. Tyhmää, mutta elämä vaan tuntui hymyilevän juuri sillä hetkellä.

Kissani mun. Neiti nukkuu sohvan selkänojalla ja herra kenkieni päällä eteisessä.

I've been so tired that I haven't written here for a while. I've been so busy with the studies. But nothing new or exciting has happened. The weather in the Outback has been wet, gray and rainy.

But today, the Lady experienced real Carrie Bradshaw-moment when I met a handsome construction worker on my way to the bus station. I thought myself "well hello gorgeous". That gorgeous walked on and I walked on when I saw two cute policemen on the other side of the road. "Oh goodie", I thought. And suddenly I smiled like a fool. And I felt really sexy even when I was walking with the fluffy wintershoes and not those sexy leather boots. Stupid I know but at that time, I felt like the world was smiling at me.

My cats. Miss sleeps at the back of my couch and Mr. on top of my shoes.