You always used to say I should be thankful for every day
Heaven knows what the future holds or at least how the story goes
(But I never believed them till now)
I know I'll see you again I'm sure no it's not selfish to ask for more
One more night one more day
One more smile on your face but they can't take yesterday

They can take tomorrow and the plans we made
They can take the music that we never played
All the broken dreams take everything
Just take it away
But they can never have yesterday
They can take the future that we'll never know
They can take the places that we said we would go
All the broken dreams take everything
Just take it away
But they can never have yesterday

Takamailla oli taas sellainen aamu, ettei olisi tehnyt mieli nousta ylös ollenkaan. Bussipysäkilläkin toivoin ettei se eräs tuttu tulisi samalla bussilla, että saisin pistää silmät kiinni edes hetkeksi enne koulun alkua. Leidillä kävi huono tuuri sillä se tuttu tuli samalla bussilla.

Koulussa oli luvassa kahta uutta ainetta jotka periaatteessa nivoutuvat yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi parin muun aineen kanssa. Käytetään nyt yleisnimikettä "Kuntoutuminen". Aamutunneilla oli infoa tulevasta "avoimien ovien päivästä". Vastaavat opettajat olivat aivan tohkeissaan. Siis aivan hervoton hypetys, että tästä tulee sitten niin suurta ja hienoa. Takamaiden leidi veikkaa että juttu lässähtää kuin pannukakku.

Lopputunnit käytiin siis kuntoutumista. Meidän pitää tehdä projektityö koskien kuntoutumista. Instant paniikki. Ei tuu mitään, hyperventiloin. HILFE!

Mihin minä olen oikein nenuni tunkenut? Tänään aloin oikein todella miettimään että olenko hukannut itseni johonkin opiskelun ja siihen liittyvien asioiden taakse. Kun ei enää jaksa edes meikata aamulla. Puuteria vaan nassuun ja ripsaria ja leidi on valmis.

Sää ei sentään enää ole ollut bitch. Pikkupakkasta. Takamaiden ( ja Cityn )  taivas on tosin pysynyt harmaana pilvimössönä. Mutta ei sentään tuule.

Kissat. Mökö nukkuu sohvan selkänojalla ja Minttu hattuhyllyllä.

Morning in the Outback was kinda that I didn't want to get upp at all. At the bus stop, I really wished that the certain acquaintance wouldn't come with the same bus than I did so that I could close my eyes still for a while before the school. Lady of the Outback had bad luck because this acquaintance did came with the same bus.

At school, there was two new subjects that basically will intertwist as one big entirety with few other subjects. Let's call it with common noun "Rehabilitation".

In the morning lessons, we got information about the forthcoming "Open door days". The teachers who takes care of the arrangements were very enthusiastic. One hell of a hype that this will be so  big and great. But the Lady of the Outback bets that it will be one big pancake.

The rest lessons we went through the rehabilitation. We have to make a projectwork concerning the rehabilitation. Immediate panic. I'm not gonna make it through, gonna hyperventilate. HELP!

Where have I put my nose to? Today, I really began to think if I have lost myself to somewhere behind studies and the things that are related to the studies. I don't have strenght to put a make up anymore in the morning. Some powder and mascara and that's it.

Luckily the weather in the Outback ( and in the City ) hasn't been a bitch. Little frost. But the sky has been in very thick gray cloudveil. But it hasn't been windy.

Cats. Mökö sleeps at the back of the sofa and Minttu sleeps beside me at the sofa.