Viime yönä näin aikas mielenkiintoista ja hassua unta. En muista siitä paljon mitään, mutta sen muistan että sovitin bootseja jotka ensin eivät sopineet minulle ja sitten sopivatkin. Niissä oli korko. Ja ne olivat pinkit. Siis ei mikään uni pinkistä Cadillacista vaan pinkeistä bootseista.

Viikkoni työssäoppimassa ( siis viime viikko ), sujui hieman kangerrellen ja hitaasti. Monasti tauoilla mietin että niin ja niin monta tuntia vielä. Mutta se oli loppujen lopuksi aika mielenkiintoinen viikko. Ja sain tietää sellaista, mikä pisti minut ajattelemaan. Ajattelemaan että edessäni on joka kerta, kun kohtaan asiakkaan, pala elävää historiaa, jota minun pitää kunnioittaa. Ja parhaiten kunnioitan sitä tekemällä työni niin hyvin kuin mahdollista. Se ei ehkä ole hirveän hyvin näinä viikkoina, koska pelkään vielä tekeväni jotain väärin ja saavani siitä kauheat haukut ja huudon. Mutta ehkä se siitä vielä.

Kissoilta terveisiä. Mökö-herra-pallukka makailee Mökö-asennossa sohvan selkänojalla, nukkuu toinen silmä auki. Ja Minttu-neiti-nöttinen nukkuu radion päällä.

Ilma on niin syksyinen että. Tuulista, koleaa, sateista ja harmaata. And that's the way I like it. Illat pimenevät hyvää vauhtia. Kohta saa sytytellä kynttilöitä. Omenoita kypsyy, namnam. Parissa puussa olen huomannut jo värin vaihtumisen merkkejä. Joskus aamuisin on tiet märät ja pelloilla usvaa. Kohta saapuvat kirpeät aamut jolloin halla tai ihan pakkanen puree poskia.