Mä ja mun mussut

Kuulumisia

2018-06-09T13:48:00+03:00

Katti karvahanureilla kaikki hyvin :)

Kuulumisia taas

2015-12-30T18:40:00+02:00

Edellinen kirjoitus elokuulta. Nyt on vuoden loppu. Herrakatilla oli tuossa syyskesästä/syksystä vähän vatsa kovalla ja annoin hänelle kuurin Levolacia/Duphalacia, en nyt muista kumpaa oli, mutta se auttoi.

Neidillä on taas about nelisen päivää ollut vatsa kuralla. Ääntä on massu pitänyt vähän pidempään. Pelästyin jo eilen, että oliko hänellä verta ulosteessa, mutta ei kuitenkaan sitten ollut. Nirppa on taas ollut ja oksennellut pariin kertaan. Eilinen meni raksu&vesi linjalla, tänään on syönyt on märkää ruokaakin ja näyttää olevan kuntoutumaan päin. Pirteämpi on kuin eilen ja koputan puuta, että ei tarvitsisi tammikuussa käydä jälleen eläinlääkäritädin juttusilla. Kenties tämä tämänkertainen johtui vain vääränlaisesta ruoasta. Kuumetta neidillä ei ollut, vatsa vaan sekaisin.

Nyt kun kesä mennyt on

2015-08-24T23:08:00+03:00

Neidillä oli taas keväällä masupöpö, joka tosin alkoi jo taittua silloin, kun eläinlääkäritädillä käytiin. Tämä sanoi että jotain tekemistä sillä on pimeyden kanssa. Minä itsekin olin sellaista ajatellut. Nyt ollaan vietetty kesää ulkoillen ja neitikin on intoutunut leikkimään milloin minkin heinänkorren kanssa. Sitä on kiva pyydystää. Ja lintuja sekä kurrea ollaan myös vaanittu. Kiinni en tosin niitä anna ottaa, valjaissa katit kulkevat, mutta voihan sitä vaania.

Syksy alkaa taas saapumaan, mutta toivottavasti on vielä päiviä että kissat pääsevät ulkoilemaan, ettei ihan jatkuvalla syötöllä sada.

Neidillä oli pari viikkoa sitten, elämänsä ensimmäinen ( ja toivottavasti myös viimeinen ) punkki kaulassa. Herralla ei ole ollut vielä yhtäkään. Toivottavasti ei tulekaan, kyllä ne niin inhottavia ovat.

Kevät etenee

2015-03-16T19:20:00+02:00

Mutta silti takatalvi on iskemässä. Neitikissalla oli tässä vielä vähän aikaa sitten masu pipinä, mutta nyt hän on taas alkanyt syömään paremmin. Tässä kohtaa tietysti koputin ja koputan puuta, ettei tulisi taas takapakkia. Herrakissa on yhä ja edelleen sellainen suursyömäri, että ei paremmasta puute.

Mulla on huomenna työhaastatteli. Masentaa. En tahdo sitä työtä. Mutta pakko hakea.

Vähän sitä sun tätä

2015-03-14T12:25:00+02:00

Mulla oli teoria. Teoria siitä miksi naiset tykkää pitkistä miehistä. Mutta mä en enää muista sitä *Okei, nyt joku ottaa pois sen Cappuccino kahvijauheen häneltä, hän on saanut sitä tarpeeksi* Ei, ei ei, älkää viekö sitä. Mä tarviin sitä. Ja mä sitäpaitsi tarviin myös mun kameran latausjohtoa. Mutta mä en muista minne mä oon sen lykännyt.

Eikun oikeesti, mulla oli joku teoria. Ja sen teorian sain katsoessani The Ugly Truth:ia, jossa on toisena päätähtenä ah niin ihana Gerard Butler. *hiljaa sinä siellä. Ei mitään mutinoita. Gerard on just about jumala* Eilen/tänään katsoin leffan nimeltä The Olympus has fallen ( en muista mitä se on Suomeksi ) ja tässäkin oli päätähtenä Gerard Butler. Hän on pitkä, hän on komea. Ainoa piirre josta en hänessä pidä, on hänen suunsa. Se on jotenkin outo. Mutta se aksentti. *anteeksi jos kuolaan näppäimistöllesi*

Tänään leffaputkessa on ainakin MIB3 ja kenties MIB2. Siinä välissä ajattelin katsoa Castlen.

Camptarinasta on vielä tarkastamatta muutama asia. Pitää kirjoittaa pari asiaa ylös. Ja kirota jos joutuu töihin. Voisin kirjoitella tähän vaikka mitä tulevasta tarinastani, mutta en siltikään voi. Nimittäin jos kaikki menee hyvin ja saan jutun kirjoitettua, ja siitä tulee hyvä, tahtoisin lähettää sen kustantajalle ja siitä tulisi kirja. Joten en halua pilata iloa spoilereilla. *ikäänkuin joku tätä blogia lukeekaan*

Miss Kitty nukkuu juuri tällähetkellä sohvalla kerällä. Heille on tullut joku outo himo rouskuttaa raksuja aivan ylenmääräisesti ja märkä ruoka ei kelpaa kuin illalla. Mister Cat kävi juuri syömässä niitä raksuja. Ja niidenkin pitää olla niitä masuraksuja, niitä jotka tekevät hyvää näiden masuille.

Viime yönä en nähnyt mitään mielenkiintoisia unia. Harvoin minä sellaisia edes näen. Ja vaikka jotain näkisin, en niitä enää aamusella muistakaan. Kenties on niin että muistan vain mielenkiintoisimmat. Tai sitten en oikeasti näe mitään unia. Olen siis tylsä.

Näin unta

2015-03-13T20:13:00+02:00

Viime yönä tai aamunkoitteessa, näin ihan outoa unta. Olin Australian Masterchef kisassa ja voitin kyseisen kisan. Mistä tiedän että olin juuri siinä kisassa? No, ne kyseisen kilpailun tuomarit olivat siinä. Ja "hahmot" puhuivat muistaakseni englantia. Ja siellä oli mukana, omituista kyllä, mies, jonka nimi oli Gunnar. Ja hän putosi kilpailusta. Minä voitin kisan spagetilla ja jauhelihakastikkeella, johon oli lisätty paprikaa ja tomaattia. Miten omaperäistä. Ja eräs kilpailija sanoi, että vieraileva tuomari ei pitäisi valmistamastani ruoasta. Mutta hän pitikin. Ja jostain kumman syystä, laitoin pastan kypsymään kastikkeen sekaan. En minä aikaisemmin ole nähnyt unta mistään ohjelmasta. Hmmm.

On taas se aika vuodesta

2015-03-12T18:59:00+02:00

No, ensiksi ajattelin linkata tähän horoskooppini, jonka olen ottanut Cosmopolitanista.

http://www.cosmopolitan.fi/horoskoopit/kalat

Pitää aika hyvin paikkansa tuo mitä sanotaan Pinterestistä ja Instasta. Joskus mä oikeasti jumiudun Pinterestiin etsimään kauniita kuvia tai sitaatteja. Ja sitten mä vaan ihastelen niitä kuviakin. Kirkkaita värejä, mitä tahansa.

Tällä kertaa, ajattelin yllättää. Varmaan ajattelitte, että postaan taas tähän jotain seksikkäiden miesten kuvia. Siis omasta mielestäni seksikkäiden. Miten väärässä olettekaan.

Tässä on kaksi naista, joita ihailen.

Pauley Perrette

Todella kaunis nainen, eikä uskoisi ikäisekseen. Hän esittää Abigail "Abby" Sciutoa, sarjassa NCIS, mutta hänestä on myös muuhunkin, kuin goottitytön näyttelemiseen, nämä muutamat kuvat vain todistavat sen.

Kirsten Vangsness

Kirsten esittää Penelope Garciaa sarjassa Criminal Minds. Tyyliä tältä neidiltä löytyy ja allekirjoittanut toivoo useinkin että osaisi asustaa itsensä kuin Kirsten. Kauneutta ei myöskään naiselta puutu ja hän kantaa itsensä ylpeydellä jota moni kadehtii varmasti.

Hetken tauko

2015-03-11T19:03:00+02:00

Tässä nyt on ollut pieni tauko kirjoittamisessa. Ensin unohdin koko blogin. Sitten tuli Nanowrimo taas, jossa voitin jälleen kerran, eli jo toistamiseen. Sitten on taas ollut neitikisu sairaana ja huoli ollut hänestä. Ja nyt, minut halutaan työhaastatteluun, jonne en tahdo mennä. Työ kestäisi 6-12 kuukautta. Perkele suoraansanoen. Kun huhtikuussa olisi Camp Nanowrimokin taas. Ja tahdon ylittää taas itseni. Joka kerta kun olen osallistunut, niin Camppiin kuin Nanoonkin, olen ylittänyt itseni sanojen määrässä. Ja tälläkertaa, minulla olisi oikeasti idea kunnollisesta jutusta, eikä vaan pelkästään menisi aloittelijan innolla päin mäntyä. Kun vielä löytäisi jostain betalukijoita että saisi jotain palautetta siitä jutusta.

Lukeminen on jäänyt nyt vähän vähemmälle, en ole käynyt kirjastossakaan. Olen lukenut jo kaikki omistamani kirjat vaikka kuinka moneen kertaan. Toisaalta tahtoisin ostaa lisää kirjoja, mutta ei ole varaa. Mutta toisaalta, pikkukylän kirjastojakin täytyy mielestäni tukea. Mutta sielläkin uhkaa jo mieleisteni kirjojen puute.

Olen koukussa. Marvelin sarjoihin. S.H.I.E.L.D Agentit on....minulta loppuu übersanat, en edes keksi miten sitä kuvailisi. Joku aika sitten sain vihdoinkin katsotuksi myös Marvelin sarjakuviin perustuvan Ironman 3:sen. Ehrmagerds, Robert Downey Junior. Ja vielä pari vuotta sitten, en olisi edes ajatellut katsovani tuollaisia. Ja nyt minä olen raivosta kiehumaisillani kun Fox ei näyttänytkään kaikkia Shield agentit jaksoja vaan aloitti uudet jaksot vaikka vanhoja ei oltu kaikkia näytetty.

Sanni: 2080-luvulla.

https://www.youtube.com/watch?v=va_4sd-KATc

Ohi syyskuun

2014-09-14T21:07:00+03:00

Tiedostan että on syyskuu. Tajuan että syksy alkaa syyskuussa, mutta tänään, aivan yhtäkkiä, todella huomasin, että syksy on tullut. Aivan kuin se olisi päättänyt tänä aamuna, että hei, nyt minä tulen sitten oikein kunnolla. Kun katsoo auringon läikkiä iltapäivällä, ne vaikuttavat niin.....keltaisilta ja syksyisiltä. Ikäänkuin vanheneva vuosi patinoisi ne. Et tule enää koskaan takaisin, muista minut tällaisena. Ja puut, niiden lehdet. Ne ovat vain päättäneet että kellastutaan juuri nyt, juuri tänään. Pääskyt ovat lähteneet jo aikoja sitten, joitain västäräkkejä oleilee vielä näissä maisemissa. Kurkia ei ole kuulunut vähään aikaan. Ja illat, ne ovat pimenneet jo kauan. Minä odotan syksyn sateita ja niitä ilmoja, jolloin alkaa tehdä mieli teetä.

Neidin ja herran kanssa on ulkoiltu edelleen. Olen ollut huolissani neidin terveydestä, kun on ollut hieman ei-niin-oma-itsensä, mutta, ja tässä kohtaa koputan puuta, hän alkaa olla taas oma itsensä. Uskon vahvasti, että kyllä tämä taas tästä, että kaikki järjestyy. Herrassa ei ole ollut kerrassaan mitään vikaa, onneksi.

Minulla on tulevasta, marraskuun nanotarinasta todella hyvä kutina. Sellainen, että siitä aivan oikeasti voisi tulla jotain julkaisemisasteelle kelpaavaa. Jos hyvin käy, eikä mikään ranne tai sormet sano itseään irti, saatan vielä yllättää itseni nanossa ja kirjoittaa paljon enemmän kuin sen 50k sanaa.

Camp Nanowrimo

2014-08-10T00:34:00+03:00

Camppi on sitten taas ohi. Mökit sulkeutuvat kahden tunnin kuluttua. Minä ylitin itseni, yllätin itseni, sillä että kymppitonnin tavoitesanamäärän lisäksi kirjoitin vielä melkein 15 tuhatta lisää. Paketissa oisi siis järjestyksessään toinen Camp, ensimmäinen oli huhtikuussa. Marraskuussa aion taas osallistua Nanowrimoon jossa on tavoitteena kirjoittaa 50 tuhatta sanaa. Ideakin on valmiina, hahmoja tulee keksittyä ja juonta rukkailtua melkein jatkuvalla syötöllä. Toivon että ajan myötä, että Camppien ja Nanon myötä, minusta kehittyy vielä kunnollinen ellei jopa hyvä kirjoittaja.